22. marraskuuta 2009

Yay, aww, rawwr.

Joo-o, elikkäs. Noh Eilen kävin porissa ja selvisi siinä mukavan ja rennon hasstattelun aikana, että Minne pääsee lähtee Englantiin. Syyskuu 2010 ja minä lennän pois täältä! Ainoat ongelmat on Late ja Sandra. Sandra ei halua, että jätän sen yksin tänne ja Late-kulta pelkää etten osaa olla kunnolla siellä. Minähän näytän sille vielä!

Tuossa perjantaina sain sitten selvitettyä päätäni aika paljon. Late tuli meille hetkeksi ja sitten Jaakko tuli häntä hakemaan. No pojat jumittui meille sitte pariksi kolmeksi tunniksi ja juteltiin siinä kaikkea. Mm. mä juttelin Jaakon kanssa asiat selviksi ja nyt me ollaan väleissä. Ei meidän ystäviä kuulukkaan olla, mutta puheväleissä ja niin että sidetään toisiamme, ihan Laten takia.

Tänään pitäis olla Sandran kanssa, hän tulee vissiin meille ja me iloisesti leikataan koiran kynnet, kun en siihenkään yksin pysty. Tosi tosi ikävä on ollut Lokkia, kun aina on ollut jotain muuta kun on pitänyt nähdä tai jotain. Mutta tänään, tänään me nähdään oikeesti. Ei ole mitään niin ihanaa, kun päästä puhumaan ihmiselle, johon luottaa 140% ja nauraa sen kanssa vatsalihakset kilojen tilalle. Awws, ikävä, tulis sitten jo!

Sara on kivasti kehittynyt ja on jo iiiso tyttö. Tänään aamulla mä heräsin siihen, kun eno lauloi ja huuteli sipseistä tuolla, prkl. Kun mä menin ruokkii koiran ja pihalle sen kanssa niin ulkona satoi, ihan kiva aamutupakki. No päästiin sisälle ni eikös Ossi ollut ostanut samanlaisen röhkö-possun, mikä meillä oli aikaisemminkin ollut, mutta mustan. Voi ei, "röh-röh-röh-röööh- - -röh-röööh-röööööh", argh! Onneksi se nyt nukahti ja antaa possun olla rauhassa. Illalla käytiin lenkillä tienpäässä ja neiti kulki aivan ihanasti hihnassa, mamman tyttö.

Huooh, kait sitä vois mennä tupakille ja sit vaikka suihkun kautta kattelemaan telkkaria. Se on moiks.

16. marraskuuta 2009

Happy end!

Onnekseni mun asiat selvisi tälläkertaa kotiin päin. Tosiaan olin ihastunut ja tykkäsin siitä vanhemmasta miehestä tosi paljon, mutta silti mun elämässä on aikaisemmin ollut yksi ihminen, joka menee kaikkien ohi heti. Jotkut vissiin senkin jo tietää, Laten kanssa nyt sitten taas ollaan yhdessä ja toivottavasti pitkään. Vähän jännittää tuo sen intti, meidän historian tietäneenä sitä varmasti miettii, mutta mä aijon kiltisti odottaa, että hän suvaitsee saapua lomille ja me nähdään.

Viikonloppuna on meidän cheer-joukkueen nyyttikestit, jokainen toi jotain, mitä cheerleadajat ei saa syödä. No mässäiltiin oikein urakalla ja katsottiin Anna Palaa- leffoja siinä muutama. Mulla on tosi jees ilta, kiitos tytöt!

Tarttis tuon mun iki-ihanan koiran kanssa alkaa käymään lenkillä ja muutenkin ottaa vakavammin tuota koulutustusta, jos siitä vaikka tulis jotain. Innolla odottelen sitäkin, kun tullaan Saran kanssa ensimmäistä kertaa Laten kämpille yöksi, jännittää miten se koira reagoi, ei varmaan huonosti ainakaan, toivottavasti.

Niin joo, ja nyt tarttis sitten keksiä Laten kämppään kaikkea kivaa sisustus kamaa, alottelen listaa joululahjoista ja late saa sitten täyttää oman mielensä mukaan, miten haluaa. Kiva olis saada tännekkin jotain kotoisuutta, eli siis kalusteita. Mut nyt puutuu kädet kun olen täällä Laten dataamossa, niin pakko lopettaa tälläkertaa tähän.

Kirjotellaan taas!

9. marraskuuta 2009

Loistava päivä

Jeesh, koulussa oli ja ihan jees meni taas kokopäivä. Pääsin kahdelta ja lähdin hengailee kaupunkiin. Soitin sitte Latelle ja nähtiin torilla, oli kyl tooosi kiva nähdä sitäki. Ihan ikävä tuli sen kainaloon, nyyh.

Siitä torilta lähdin sit harkkoihin palloiluhallille, neljästä viiteen ja sekin pelkkää kidutusta. 50 vatsaa, selkää ja punnerrusta samassa tahdissa. Sit siihen lisäks reisilihakset, tanssii ja hyppyi, ääh mä olen ihan loppu. Harkatkin on nykyään 4 kertaa viikossa, maanantaina, torstaina, perjantaina ja lauantaina. Hehee, koht mä olen kesäkunnos, toivottavasti.

Huomenna vos kyllä mennä sen laten kanssa sinne leffaan, jos se on mua vielä sinne viemässä, se olis kyl ihanaa. Nähtiin tosiaan tänään hetken aikaa ja mä pyysin YHTÄ tupakkia, hän antoi mulle koko ASKIN. Olin vähän aikaa monttu auki siinä ja sit en voinu ku hymyillä. On se Lauri vieläkin vaan yhtä ihana ku ennenki, aah. Mut joo nii, eilen (sunnuntaina) puhuttii että jos tiistaina mentäis niille kahville ja sit vaiks leffaa tai jotain, mä ole valmis juoksee vaiks sin kiinaa sen kans. (Mä vitsailin Sarille, että sen vuoks voisin juosta kiinaan :'D) Joo ei. Tai siis joojoo, mut jee.

Kohta vois mennä vaikka koiran ulos tupakalle ja sit vaikka peitonalle kattelee telkkuu ja jos tulis sit salkkareitten jälkeen takasi tähä koneelle notkumaan, ku ei oikee muutakaan tekemistä ole, tai joo, mut kuka nyt jaksaa siivota..?! En ainakaan minä, yllätys.

Mun piti Sandran kanssa nähdä tänään, mut se lähti turkuun ni se ei mennykkää odotusten mukaan, ehkä torstaina tai keskiviikkona sitte, ku huomenna tosiaan ehkä sen Laten kans ja sit olis vähän niiku sovittu että keskiviikkona näkisin Amandan ja Adelen, on ne nii ihanii molemmat. Tarttee ehkä ottaa kamera mukaa, jos sais vaikka kuvia siitä!<3

Ääh, kun on taas paljon asiaa sydämellä, nyt tarttee oikiaste lopettaa et silleeste.
Mukavia, kylmiä marraskuunterveisiä kaikille!

8. marraskuuta 2009

Elämää isänpäivänä

Tässä sitä sitten ollaan.. Olen ihastunut, mutta ei siitä mitään vissiin voi tulla mitään kun tän miehen mielestä meillä on liikaa ikäeroa, hän on 25 ja minä 17 eli se on 8 vuotta (ei ole edes paha! :/). Pahan olon vaan sain taas itelleni, en muuta. Kukapa tällasta naista viereensä ottais muutenkaan, no ehkä joku sentään, toivottavasti.. Ja lähetti se mulle ihania tekstareita.

Tosiaan isänpäivä tänään ja leivoin kakun, juustokakun. Kohta kahvitellaan serkkujen, enon ja äiteen kanssa. Sitte vissii kaupunkii ku tarttis käydä kaverii moikkaamassa, on sentää tampereelta asti tullu raumalle. Ja sit tarttis vielä siivota oikein kunnolla ja vaihtaa huoneen järjestystä, ettei pääse kyllästyy ja sekoo ihan täysin tänne..

Isä on kans vissii töissä tänään, siks en menny isän luo. Mutta viesti lähti kyllä, heti kun heräsin. Onhan se sentään mun isä, vaikka ei tässä joka päivä olekkaan läsnä. Kuuntelen Cascadaa ja ajattelen kokoajan vaan sitä miestä, jonka tapasin perjantaina ja vietin viikonloppua hänen kanssaan. Mä olen aivan myyty, jos se vaan jotenkin edes suotuis kokeilee tätä juttuu.
Tosin silläkin vissii ex-muija on vielä tuoreessa muistissa, mä en tosiaan halua olla mikään laastari sille. Mutta joo, voisin mielelläni viettää aikaa siellä ja täällä ja sen kanssa ja näin.
Juteltiin yhden Jonnan kanssa eilen, kun käytiin lalliksella ja ajelemassa, Jonnan mielestä mä ja se mies oltais aika hyvä pari. Ja hän itse kaipaa tyttöseuraa sinne poikien sekaan, niin olis hänenki kannaltansa kiva jos mä saisin sen vatipää nallen itelleni. Onsevaaniiihana.<3

Nyt tarttis mennä koristelee se juustokakku vielä päältä, mutta en sitte tiiä ku varpaat on jäässä ja ei yhtään hotsita laittaa vaatteita päälle ja mennä tonne noitten kans, haluisin olla yksin nyt, mut se ei kyl oo mahdollista.. Jos sit kuitenkin menis ja kirjottelis jossain vaiheessa vaikka lisää tai jotain. Kauhee kirjotusvimma nääs.

Eli näillä puheilla, hyvää isänpäivää kaikille!